Vapun varmuudet ja epävarmuudet

Varmuuteeni vaikuttaa kovasti se, että tapanani on tarkkailla ihmisten reaktioita hyvin paljon. Tulkitsen myös kanssaihmisten reaktioita ja yleensä tietysti itselleni haitallisella tavalla. Olen hyvin puhelias tyyppi, mutta puhuessani peilaan jatkuvasti muita ihmisiä ja heidän reaktioitaan. Jos minusta tuntuu, että he reagoivat minuun negatiivisesti, sulkeudun tai vähintään pahoitan mieleni helposti.

Olen pyrkinyt tarkkailemaan myös positiivisia merkkejä ja etsimään itselleni hyödyllisiä reaktioita kanssaihmisistä, mutta se on yllättävän paljon vaikeampaa kuin negatiivisten reaktioiden löytäminen. Olen kuitenkin varma, että olen oppimassa. Yksi minulle hyödyllinen tapa on ajatella sanoiksi tai sanoa jopa ääneen myös positiiviset reaktiot. Tyyliin "minusta tuntuu, että hän piti minusta".

Minua harmittaa se, että suomalaiset antavat kamalan vähän positiivista palautetta toisilleen. Kuinka harvoin tuleekaan sanottua sellaisia asioita kuten "minä viihdyn sinun seurassa", "olet mulle tärkeä ystävä", "olet hauska, mukava, ihana yms"! Tai vaikka sellaisia kuin "onpa kiva paita", "sulla on niin nätit silmät", "sulla on aina hiukset niin kivasti". Tuollaisten asioiden kuulemisella on ihmisille todella paljon merkitystä! Tämäkin on yksi asia, jota minun olisi syytä opetella. Pitäisi varmaan perustaa Kehu päivässä -liike.

Vappuaattona varmuuteni horjahteli moneen otteeseen puolelta toiselle. Käyn Tampereella järjestettävässä Nykysuomen seuran Kielipiirissä kuukausittain ja niin myös vappuaattona. Kielipiirissä oli paikalla uusia ihmisiä, joista sain alkuun sellaisen vaikutelman, että he eivät pitäneet minusta. Kielipiirin päätteeksi lähtiessäni he kuitenkin huikkasivat perääni ja jäimme keskustelemaan innostuneena vielä puoleksi tunniksi baarin ulkopuolelle. Tästä minulle jäi hyvä mieli. Tarinan opetus taisi olla se, että noita negatiivisia ensivaikutelmia tulee liian usein suurenneltua eivätkä ne yleensä taida pitää paikkaansa. Toisaalta olen myös asiaa pohtiessani todennut, että positiivisia kokemuksia tulee vähäteltyä, enkä useinkaan anna itseni tuntea niistä hyvää mieltä, koska eihän siinä nyt ole mitään ihmeellistä, että ihmiset viihtyvät.

Hyvä mieli tuli myös siitä, että työkaverini pyysi minua tapaamaan häntä ja yritti laillani nähdä kovasti vaivaa tapaamisen onnistumiseksi. Harmi kyllä, homma ei mennyt putkeen. Ongelmaksi muodostuivat humalaiset ja baarijonot.

Päivän epävarmuus: Uskallanko linkittää blogini PP:hen. Ovatko tekstini tarpeeksi järkeviä kenenkään luettaviksi? Mitä, jos lukijat saavat minusta täysin vääränlaisen vaikutelman?