Olen juuri avioitunut melkein kolmekymppinen nainen. Viime aikoina minun on epäilty olevan raskaana useaan otteeseen.
Viime vuonna kevättalvella lihoin muutaman kilon verran. Työpaikallani kolmekin naista ilmoitti samoihin aikoihin olevansa raskaana. Niinpä eräs työkaveri kysyi myös minulta, olenko raskaana. Hän oli omien sanojensa mukaan nimittäin tarkkaillut minua jo jonkin aikaa ja oli varma, että näin asia on. No ei ollut. Ilmoitin tulipunaiselle työkaverilleni saaneeni vatsanympäristöni kasvuun aivan suun kautta otettujen nautintojen avulla.
Kun minulle kesällä ilmoitettiin, että sain työpaikan, kommentoin Facebookissa asiaa näin: "Jee!" Tämän kommentin jälkeen noin viisi ihmistä kysyi, tarkoittiko jeeni sitä, että olen raskaana. No ei tarkoittanut. Jos raskaana olemisen ilo minulle joskus suodaan, en varmasti ilmoita siitä Facebookissa huudahtamalla "jee".
Eilen eräs työkaverini kysyi, mahtuisinko hänen vanhoihin farkkuihinsa. Epäilin etten mahtuisi, koska lihon jatkuvasti. Sanoin työkaverilleni näin: "Kohta en varmaan mahdu mihinkään vaatteisiin." Johon työkaveri sitten vastasi kysymällä, milloin minulla on laskettu aika. Työkavereiden kesken kun kuulemma liikkuu huhuja minun raskaudestani.
Minusta on kamalaa, että koko lähipiirini katseet on tällä hetkellä suunattu suoraan vatsaani. Vatsa on kropassani juuri se kohta, jota olen aina yrittänyt piilottaa. Nyt jokainen kertynyt vatsamakkara tarkoittaa kaikille selviä raskauden merkkejä. Ne, jotka etsivät merkkejä raskaudestani, löytävät niitä varmasti helposti: Jos valitan pahaa oloa, olen tietysti raskaana. Jos jätän juomatta alkoholia tilaisuuksissa, joissa sitä on tarjolla, olen varmasti raskaana. Jos minun tekee mieli jotain vähän erikoisempaa ruokaa, olen varmasti raskaana.
Tilanteeni on siinä mielessä onnellinen, että olemme mieheni kanssa aivan julkisesti häiden jälkeen aloittaneet lasten hankinnan. Homma on siis työn alla. On kuitenkin kurjaa, että kaikki odottavat raskausuutista niin tiiviisti. Mitä jos raskaaksi tuleminen ei heti onnistukaan? Mitä jos tästä asiasta tulee minulle kipeä? Mitä jos tulen raskaaksi, se paljastuu uutista vaaniville ihmisille ja sitten saankin keskenmenon? Onnistuvatko ajattelemattomat ihmiset ympärilläni repimään haavoja auki epäilyksillään ja odotuksillaan?
Toivon kovasti, että ihmiset antaisivat meidän nuorelle perheellemme rauhan tässä asiassa. Jos tulemme pian raskaaksi, haluaisin nauttia alkuraskauden salaamisesta sekä siitä, että lopulta pääsisin yllättämään kaikki uutisellani. Mutta näinhän ei tule käymään. Kun vihdoin paljastan uutisen, kukaan ei ylläty. Kaikki ovat tienneet minun olevan raskaana jo toista vuotta.
lauantai 25. syyskuuta 2010
tiistai 14. syyskuuta 2010
Ulkonäkö elämän tärkeimpänä sisältönä
Vietin eräänä päivänä aikaa lueskelemalla erään tänä vuonna BB:stä jo pois potkitun nuoren naisen blogia. Blogissa tuo nuori nainen käsittelee lähinnä ulkonäköön ja julkisuuteen liittyviä asioita. Varmaankin eniten blogin lukijoita kohahduttanut aihe on bloggaajan 11-kohtainen lista kauneusleikkauksista, jotka hän haluaa itselleen teettää. Lista sisältää tavallisimpien leikkausten lisäksi esimerkiksi alaselän luiden kaiverruksen, lonkkaluiden hionnan sekä kaularangan pidennyksen. Kauneusleikkauslistan lisäksi bloggaajalla on omien sanojensa mukaan koneellaan kansioita esimerkiksi täydellisistä nenistä.
Aloin lukea tuota blogia viihdetarkoituksessa. Ajattelin, että se toimisi loistavana aivottomana nollauksena häästressin jälkimainingeissa. Valitettavasti blogi sai minut ennemminkin surulliseksi kuin piristyneeksi tai viihtyneeksi.
Blogista voi tietysti saada hyvin yksipuolisen kuvan ihmisen elämästä. Ulkonäköteemaisessa blogissa toki kirjoitellaan lähinnä ulkonäköön liittyvistä asioista. Jos ihmisen elämässä ulkonäkö todellisuudessakin näyttelee suurinta roolia, on se mielestäni äärettömän surullista. Kuinka surullista on se, että ihmisen omakuva pääsee vääristymään niin paljon, että hän käyttää elämänsä pohtien sitä, mitkä asiat omassa vartalossa ovat pielessä ja vääränlaisia! Olen varma, että moni kiinnostava ja oikeasti onnelliseksi tekevä asia ehtii ulkonäköä pohtiessa lipua huomaamatta ohi.
Elämässä on niin paljon kiinnostavia ja iloiseksi tekeviä asioita. Miksi siis kannattaisi keskittyä tuijottelemaan konkreettisesti omaan napaansa?
Aloin lukea tuota blogia viihdetarkoituksessa. Ajattelin, että se toimisi loistavana aivottomana nollauksena häästressin jälkimainingeissa. Valitettavasti blogi sai minut ennemminkin surulliseksi kuin piristyneeksi tai viihtyneeksi.
Blogista voi tietysti saada hyvin yksipuolisen kuvan ihmisen elämästä. Ulkonäköteemaisessa blogissa toki kirjoitellaan lähinnä ulkonäköön liittyvistä asioista. Jos ihmisen elämässä ulkonäkö todellisuudessakin näyttelee suurinta roolia, on se mielestäni äärettömän surullista. Kuinka surullista on se, että ihmisen omakuva pääsee vääristymään niin paljon, että hän käyttää elämänsä pohtien sitä, mitkä asiat omassa vartalossa ovat pielessä ja vääränlaisia! Olen varma, että moni kiinnostava ja oikeasti onnelliseksi tekevä asia ehtii ulkonäköä pohtiessa lipua huomaamatta ohi.
Elämässä on niin paljon kiinnostavia ja iloiseksi tekeviä asioita. Miksi siis kannattaisi keskittyä tuijottelemaan konkreettisesti omaan napaansa?
lauantai 11. syyskuuta 2010
Anteeksi jälleen!
Parannan kyllä tapani. Olen ollut koko kesän kamalan kiireinen. Nyt kiireet ovat vihdoin loppuneet ja ehdin varmasti taas kirjoittamaan enemmän.
Kuulette minusta pian!
Terveisin,
rouva Noora
Kuulette minusta pian!
Terveisin,
rouva Noora
perjantai 2. heinäkuuta 2010
Tavallinen vai erilainen?
Lapsena ja nuorena halusin kamalasti olla tavallinen. Meidän perhe oli mielestäni aivan liian erilainen kuin muut. Meidän perheemme ei ole koskaan kuulunut kirkkoon, ja se oli tietysti uskonnollisessa kylässä hyvin poikkeuksellista. Lisäksi meillä ei ole tuossa kylässä lähisukulaisia, ja sekin on siellä päin maailmaa hyvin kummallista. Muistan jopa, että rukoilin pienenä tyttönä jumalalta, että meidän perhe tulisi uskoon. Olihan meitä varmaan myös seurakunnan kerhossa tai papin rouvan vetämillä et-tunneilla jo vähän peloteltu helvetillä. Muistan myös, kuinka koulukaverimme joskus nälvivät siitä, että meidän perhe oli apinoista lähtöisin, kun he sentään olivat saaneet alkunsa Aatamista ja Eevasta. Absurdia, kun sitä nyt ajattelee, mutta lapsena nuo asiat olivat totista totta.
Teini-iän jälkeen aloin vuorostaan kärsiä siitä, että olin liian tavallinen. Olisin halunnut olla hipimpi, syvällisempi, taiteellisempi ja filosofisempi. Olisin halunnut osata pukeutua erikoisemmin, ymmärtää runoutta, polttaa vaikka pilveä tai tehdä jotain muuta erilaista. Mutta ei, olin vain tylsä ja tavallinen minä.
Nykyään olen löytänyt ihanan tasapainon tavallisuuteni ja erilaisuuteni kanssa. Olen osannut peilata enemmän isoa kuvaa. Aikaisemmin lähiympäristön normit tuntuivat koko maailman normeilta. Oli vaikea nähdä lähipiiriä kauemmas. Nyt, kun lähipiirini on laajentunut, on helpompaa nähdä myös kauemmas. Olen huomannut, että kaiken tavallisuuteni keskellä minussa on paljon erilaista. Kaikkein hienointa nykyisessä erilaisuudessani ja tavallisuudessani on se, että ne ovat osa oikeaa minua.
Teini-iän jälkeen aloin vuorostaan kärsiä siitä, että olin liian tavallinen. Olisin halunnut olla hipimpi, syvällisempi, taiteellisempi ja filosofisempi. Olisin halunnut osata pukeutua erikoisemmin, ymmärtää runoutta, polttaa vaikka pilveä tai tehdä jotain muuta erilaista. Mutta ei, olin vain tylsä ja tavallinen minä.
Nykyään olen löytänyt ihanan tasapainon tavallisuuteni ja erilaisuuteni kanssa. Olen osannut peilata enemmän isoa kuvaa. Aikaisemmin lähiympäristön normit tuntuivat koko maailman normeilta. Oli vaikea nähdä lähipiiriä kauemmas. Nyt, kun lähipiirini on laajentunut, on helpompaa nähdä myös kauemmas. Olen huomannut, että kaiken tavallisuuteni keskellä minussa on paljon erilaista. Kaikkein hienointa nykyisessä erilaisuudessani ja tavallisuudessani on se, että ne ovat osa oikeaa minua.
maanantai 21. kesäkuuta 2010
lauantai 19. kesäkuuta 2010
Shoppailu
Shoppailla voi vain kahdella eri tuulella. Toisinaan sitä tuntee itsensä todella viehättäväksi. Kengät kopisevat kivasti kaupungin kaduilla ja kaupoissa kiertely on kivaa. Sovituskopin peilikin pääsee yllättämään. En tienytkään, että mulla on noin ohuet reidet! Shoppailu on silloin kivaa ja hienoja vaatteitakin löytyy enemmän kuin on varaa. Ja jos ei löydykään, niin se ei haittaa. Kaupoissa oli kivaa!
Toisella kertaa olo on sitten täysin nukkavieru. Vaatekaupassa saa hävetä niitä vaatteita, jotka on valinnut päälleen, ja kenkäkaupassa haluaisi piilotella omia kenkiään myyjiltä. Sovituskopin peili paljastaa vain huonosti laitetut hiukset ja mahalle kertyneet makkarat. Vaatteet eivät istu. Mitään kivaa ostettavaa ei löydy. Äkkiä kotiin!
Edellisellä shoppailukerralla paikalla oli viehättävämpi Noora.
Toisella kertaa olo on sitten täysin nukkavieru. Vaatekaupassa saa hävetä niitä vaatteita, jotka on valinnut päälleen, ja kenkäkaupassa haluaisi piilotella omia kenkiään myyjiltä. Sovituskopin peili paljastaa vain huonosti laitetut hiukset ja mahalle kertyneet makkarat. Vaatteet eivät istu. Mitään kivaa ostettavaa ei löydy. Äkkiä kotiin!
Edellisellä shoppailukerralla paikalla oli viehättävämpi Noora.
torstai 17. kesäkuuta 2010
Kell' onni on, se onnen kätkeköön
Melkeinpä kaikki varmaankin tietävät sen puhelinoperaattorin mainoksen, jossa toinen mies ihastelee toisen luona kaikkea mahdollista ja toinen vastaa kaikkiin kehuihin tyyliin "no ei tuo nyt mikään kummoinen ole". Ärsyttävä ihmistyyppi!
Mietin usein, että annan varmaan itsestäni usein hyvin ylpeän kuvan. Minulla on nimittäin tapana olla avoimesti ylpeä ja onnellinen omista saavutuksistani. Joskus on vain kamalan vaikea olla ylpeä ja onnellinen niin, että toiset eivät ymmärrä sitä kerskailuksi. Kaikkein suurin riski tulla väärinymmärretyksi on silloin, kun on avoimesti ylpeä sellaisen ihmisen edessä, joka kokee tilanteensa olevan jollakin tapaa huonompi. Katkeruus ja kateus on paljon helpompaa ja tavallisempaa kuin aito onni toisen ihmisen puolesta. Minun saavutukseni ja onneni eivät ole keneltäkään toiselta pois. Miksi minun siis pitäisi vähätellä niitä?
Mistä asioista minä sitten olen elämässäni ylpeä ja onnellinen? Olen ylpeä siitä, että olen tehnyt paljon töitä koulutukseni eteen ja että olen töissäni taitava. Olen ylpeä myös mieheni hienosta työpaikasta, jonka eteen hän on tehnyt ja tekee mielettömän paljon töitä. Olen onnellinen siitä, että rahatilanteemme on noususuunnassa ja että rahallisesti tulevaisuutemme näyttää hyvältä. Meillä on todella hieno asunto, josta pidän aivan älyttömästi. Olen onnellinen siitä, että minulla on oma työhuone. Olen onnellinen lemmikeistämme, joista jokainen on aivan huipputyyppi. Olen onnellinen siitä, että minulla on nykyään paljon hyviä ystäviä.
Päivän epävarmuus: Olenko nyt lukijoidenkin silmissä ylpeä ja kerskaileva?
Mietin usein, että annan varmaan itsestäni usein hyvin ylpeän kuvan. Minulla on nimittäin tapana olla avoimesti ylpeä ja onnellinen omista saavutuksistani. Joskus on vain kamalan vaikea olla ylpeä ja onnellinen niin, että toiset eivät ymmärrä sitä kerskailuksi. Kaikkein suurin riski tulla väärinymmärretyksi on silloin, kun on avoimesti ylpeä sellaisen ihmisen edessä, joka kokee tilanteensa olevan jollakin tapaa huonompi. Katkeruus ja kateus on paljon helpompaa ja tavallisempaa kuin aito onni toisen ihmisen puolesta. Minun saavutukseni ja onneni eivät ole keneltäkään toiselta pois. Miksi minun siis pitäisi vähätellä niitä?
Mistä asioista minä sitten olen elämässäni ylpeä ja onnellinen? Olen ylpeä siitä, että olen tehnyt paljon töitä koulutukseni eteen ja että olen töissäni taitava. Olen ylpeä myös mieheni hienosta työpaikasta, jonka eteen hän on tehnyt ja tekee mielettömän paljon töitä. Olen onnellinen siitä, että rahatilanteemme on noususuunnassa ja että rahallisesti tulevaisuutemme näyttää hyvältä. Meillä on todella hieno asunto, josta pidän aivan älyttömästi. Olen onnellinen siitä, että minulla on oma työhuone. Olen onnellinen lemmikeistämme, joista jokainen on aivan huipputyyppi. Olen onnellinen siitä, että minulla on nykyään paljon hyviä ystäviä.
Päivän epävarmuus: Olenko nyt lukijoidenkin silmissä ylpeä ja kerskaileva?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)