Oikeus loukkaantua

"Ei sinulla ole oikeutta loukkaantua tästä."
"Onko minulla oikeus loukkaantua?"
"Minä olen suorapuheinen ihminen, eikä kenelläkään ole oikeutta loukkaantua siitä, että sanon suoraan."

Oikeus loukkaantua on mielestäni kummallinen käsite. Loukkaantuminen on tunne, joka ihmiselle tulee, kun hänen tunteitaan jollakin tavalla loukataan. Jos loukkaantumisen osapuolilla on käsitys, ettei loukkaantumiseen ole oikeutta, joutuu loukkaantunut pitämään loukkaantumisensa salaisuutena, eikä siitä useinkaan seuraa mitään kamalan positiivista. Minä kannatan oikeutta loukkaantumiseen. Eri asia on, onko oikeutta esimerkiksi murjottamiseen tai riitelyyn.

Minun tunteeni tulevat loukatuksi melko usein, mutta lopulta aika harvoin loukkaaja saa tietää asiasta. Minua saattavat loukata esimerkiksi tekemisiini kohdistuva kritiikki, vitsiksi naamioitu tai tarkoitettu solvaus tai ulkonäköön ja luonteeseen kohdistuva (kevytkin) kritiikki. Tapanani on peittää loukkaantuminen etenkin sellaisissa tapauksissa, jolloin yleisen mielipiteen mukaan minulle "ei ole oikeutta loukkaantua".

Se, että loukkaannun usein, ei kuitenkaan tarkoita, että olisin loukkaajilleni vihainen, murjoittaisin tai hautoisin kostoa. Loukkaantuminen voi myös olla tunne, joka menee nopeasti ohi ja jota en jää sen kummemmin hautomaan.

Toinen juttu ovat sitten nämä suorapuheiset ihmiset, jotka sekoittavat suorapuheisuuden ja ilkeyden keskenään. Suorapuheisuuden varjolla kenelläkään ei ole oikeutta heitellä inhottavuuksia ja ilkeyksiä muille ihmisille. Sosiaalista kyvyttömyyttä ei ole syytä naamioida suorapuheisuudeksi. Yllättävän usein suorapuheisiksi itseään kehuvat ihmiset kertovat kyllä suureen ääneen negatiivisista asioista, mutta kehuminen jääkin sitten vähän vähemmälle.

Loukkaantumisen puolesta,
Noora