Kell' onni on, se onnen kätkeköön

Melkeinpä kaikki varmaankin tietävät sen puhelinoperaattorin mainoksen, jossa toinen mies ihastelee toisen luona kaikkea mahdollista ja toinen vastaa kaikkiin kehuihin tyyliin "no ei tuo nyt mikään kummoinen ole". Ärsyttävä ihmistyyppi!

Mietin usein, että annan varmaan itsestäni usein hyvin ylpeän kuvan. Minulla on nimittäin tapana olla avoimesti ylpeä ja onnellinen omista saavutuksistani. Joskus on vain kamalan vaikea olla ylpeä ja onnellinen niin, että toiset eivät ymmärrä sitä kerskailuksi. Kaikkein suurin riski tulla väärinymmärretyksi on silloin, kun on avoimesti ylpeä sellaisen ihmisen edessä, joka kokee tilanteensa olevan jollakin tapaa huonompi. Katkeruus ja kateus on paljon helpompaa ja tavallisempaa kuin aito onni toisen ihmisen puolesta. Minun saavutukseni ja onneni eivät ole keneltäkään toiselta pois. Miksi minun siis pitäisi vähätellä niitä?

Mistä asioista minä sitten olen elämässäni ylpeä ja onnellinen? Olen ylpeä siitä, että olen tehnyt paljon töitä koulutukseni eteen ja että olen töissäni taitava. Olen ylpeä myös mieheni hienosta työpaikasta, jonka eteen hän on tehnyt ja tekee mielettömän paljon töitä. Olen onnellinen siitä, että rahatilanteemme on noususuunnassa ja että rahallisesti tulevaisuutemme näyttää hyvältä. Meillä on todella hieno asunto, josta pidän aivan älyttömästi. Olen onnellinen siitä, että minulla on oma työhuone. Olen onnellinen lemmikeistämme, joista jokainen on aivan huipputyyppi. Olen onnellinen siitä, että minulla on nykyään paljon hyviä ystäviä.

Päivän epävarmuus: Olenko nyt lukijoidenkin silmissä ylpeä ja kerskaileva?