Raskaana?

Olen juuri avioitunut melkein kolmekymppinen nainen. Viime aikoina minun on epäilty olevan raskaana useaan otteeseen.

Viime vuonna kevättalvella lihoin muutaman kilon verran. Työpaikallani kolmekin naista ilmoitti samoihin aikoihin olevansa raskaana. Niinpä eräs työkaveri kysyi myös minulta, olenko raskaana. Hän oli omien sanojensa mukaan nimittäin tarkkaillut minua jo jonkin aikaa ja oli varma, että näin asia on. No ei ollut. Ilmoitin tulipunaiselle työkaverilleni saaneeni vatsanympäristöni kasvuun aivan suun kautta otettujen nautintojen avulla.

Kun minulle kesällä ilmoitettiin, että sain työpaikan, kommentoin Facebookissa asiaa näin: "Jee!" Tämän kommentin jälkeen noin viisi ihmistä kysyi, tarkoittiko jeeni sitä, että olen raskaana. No ei tarkoittanut. Jos raskaana olemisen ilo minulle joskus suodaan, en varmasti ilmoita siitä Facebookissa huudahtamalla "jee".

Eilen eräs työkaverini kysyi, mahtuisinko hänen vanhoihin farkkuihinsa. Epäilin etten mahtuisi, koska lihon jatkuvasti. Sanoin työkaverilleni näin: "Kohta en varmaan mahdu mihinkään vaatteisiin." Johon työkaveri sitten vastasi kysymällä, milloin minulla on laskettu aika. Työkavereiden kesken kun kuulemma liikkuu huhuja minun raskaudestani.

Minusta on kamalaa, että koko lähipiirini katseet on tällä hetkellä suunattu suoraan vatsaani. Vatsa on kropassani juuri se kohta, jota olen aina yrittänyt piilottaa. Nyt jokainen kertynyt vatsamakkara tarkoittaa kaikille selviä raskauden merkkejä. Ne, jotka etsivät merkkejä raskaudestani, löytävät niitä varmasti helposti: Jos valitan pahaa oloa, olen tietysti raskaana. Jos jätän juomatta alkoholia tilaisuuksissa, joissa sitä on tarjolla, olen varmasti raskaana. Jos minun tekee mieli jotain vähän erikoisempaa ruokaa, olen varmasti raskaana.

Tilanteeni on siinä mielessä onnellinen, että olemme mieheni kanssa aivan julkisesti häiden jälkeen aloittaneet lasten hankinnan. Homma on siis työn alla. On kuitenkin kurjaa, että kaikki odottavat raskausuutista niin tiiviisti. Mitä jos raskaaksi tuleminen ei heti onnistukaan? Mitä jos tästä asiasta tulee minulle kipeä? Mitä jos tulen raskaaksi, se paljastuu uutista vaaniville ihmisille ja sitten saankin keskenmenon? Onnistuvatko ajattelemattomat ihmiset ympärilläni repimään haavoja auki epäilyksillään ja odotuksillaan?

Toivon kovasti, että ihmiset antaisivat meidän nuorelle perheellemme rauhan tässä asiassa. Jos tulemme pian raskaaksi, haluaisin nauttia alkuraskauden salaamisesta sekä siitä, että lopulta pääsisin yllättämään kaikki uutisellani. Mutta näinhän ei tule käymään. Kun vihdoin paljastan uutisen, kukaan ei ylläty. Kaikki ovat tienneet minun olevan raskaana jo toista vuotta.